Niks naks

Hei!

Tiedossa kuulumisia ilman kuvia, koska kamera ja puhelin ovat viettäneet joululomaa molemmat. Joitakin kuvia on nähtävissä instagrammissa(linkki blogin oikeassa laidassa).

Joulu tuli ja meni, onneksi nopeasti ohi. Syötyä tuli aivan liikaa, joten on  kai tehtävä uudenvuoden lupauksena muutaman kilon laihdutus-operaatio.. niinkuin se sama "dieetti" on ollut päällä jo useamman vuoden. :D

Maxin kanssa eilen tapahtui koulutuksellinen vallankumous. Paikka-käskyä ollaan harjoiteltu kuukauden päivät, kuitenkaan sen iskostumatta koiran päähän. En vain tiennyt että maaginen taikasana on NAKS! Kerronpa hieman tarkemmin..

Eilen pitkän koiraharrastustaustan omaava kaverini tuli meille "pistämään hurtan ruotuun". Hän otti naksuttimen mukaan, jota sitten Maxin kanssa kokeili ja koira hoksasi sen melkein heti, että kun oikein tekee ja tottelee niin kuuluu "naks" ja tulee makupala. Fiksu koira se on, kun vaan haluaa olla. Tänään mennäänkin sitten Mustiin ja Mirriin ostamaan meille oma naksautin. Paikka-käskykin meni heti koiralle jakeluun, ja pysyi jopa paikallaan ! Jesjesjes, ensimmäistä kertaa tuntui sille, että saankin tuosta rutkaleesta aikaan ihan tottelevaisen koiran! :D (no ei vaines, kyllä mä oon sen tienny koko ajan, mutta niinkuin jo olen todennut, Max on terrieri isolla T:llä, maksimaallisella luonteella..) 
 Ja aivan uudella innolla koira myös opetteli juttuja, kuuli melkein kun aivot raksutti, että "mitäs mun pitikään tehdä että saan palkan..?".

Tammikuun alussa meillä tosiaan alkaa myös pentukurssi, jossa toivottavasti myös itse saan vähän avustusta naksuttimen käytöstä, olenhan itsekin aloittelija siinä. Pentukurssilla opetellaan ihan perusjuttuja, luoksetuloa, paikalla oloa, oikea-aikaista palkitsemista ym. Odotan kyllä jo innolla sitä, päästään puuhailemaan Maxin kanssa ihan rauhassa, ei ole Sohvi siinä koko ajan apurina. Vaikka ihana apuri onkin, ja "kouluttaa" myös Maxia, on keskittyminen minulla ja koiralla hieman hankalaa.

Suunniteltiin myös yllämainitun kaverin kanssa vähän Maxin agitulevaisuutta, hän lupasi meitä hieman koutsata alkuun. Vaikkei hyppimistä suositella nuorille koirille, niin ehkä vähän keppejä ja muita hypyttömiä ruetaan harjoittelemaan jo alkuvuodesta, sitten ensi kesänä muutakin. Kerta halu on koiralla suuri oppimiseen ja järkikin juoksee(ainakin välillä... :D) niin ruetaan sitten opettelemaan ! Suuret on minulla toiveet ja suunnitelmat koiran varalle, pitää vain itse olla tarkkana, ettei liian paljon rupea haalimaan liian lyhyeen aikaan. Hiljaa hyvä tulee, sitten kun on perusta kunnossa, niin sitten ruetaan opettelemaan agijuttuja ym. 

Sataa lunta(tuleekohan sittenkin talvi, yyi, tulis vaan kevät ja kesä!) ja Maxilla riittää virtaa kuin duracell-pupulla, joten otamme suunnan Mustiin ja Mirriin ja haemme oman naksuttimen kotiin, jotta päästään opettelemaan sen käyttöä(minä) ja uusia juttuja(Max).

Hyvää ja onnellista uutta vuotta jokaiselle! 

ps. jos siellä joku meidän touhuja lukee, saa jättää risuja tai ruusuja tai vaikkapa jos on aiheideoita mistä kirjoittelisin alla olevaan viestiboksiin! :)

 

Koirapuistossa

Hei vaan hei !

Eilen oltiin Maxin kanssa koirapuistossa, jossa herra lörppäkorva tutki ja touhuili kovasti, söi käpyjä ja juoksi ympyrää.

Meiltä on matkaa kilometrin verran paikalliseen koirapuistoon, jossa toissapäivänä käytiin ensimmäistä kertaa. Silloin siellä oli kavereina suomenlapinkoira ja kääpiösnautseri, nyt ollaan aivan vain keskenämme.

"Mun käpy, yletyn yletyn!"

"Sainhan mä sen !"

Hauska oli eilen katsoa, kun koirat leikkivät keskenään, lapinkoira ei viitsinyt leikkiä, mutta Max kovasti yritti, hyppi päällä ja kiersi ympyrää, mutta kaveri ei ollenkaan välittänyt. Snautserin kanssa sen sijaan saivatkin leikkiä aikaiseksi, mutta se sitten loppui lyhyeen kun meidän täytyi jo lähteä.

Kävyn noutoa

Eilen Max sitten juoksenteli ympäriinsä ja kiipeili kivillä, hauskaa sillä näytti olevan vaikka yksinäänkin. Minä kuitenkin kaipasin ihmisseuraa, Max kun ei kehdannut kiinnittää minuun huomiota kuin välillä hihasta repien, että heitäs äippä mulle käpy!

.. ja mä varmaan löydän sen!"

"Jotain tuolla kivenkolossa kyllä on..

Hihasta ja lahkeesta meillä roikutaan vieläkin, herralle kun ei oikein mene jakeluun, ettei niin tehdä. Max on terrieri isolla T:llä, kovapäinen kaveri. Kaikki väännetään rautakangesta(kun ei rautalanka riitä), mutta kyllä edistystä näkyy, vähän kerrallaan. Alkuvuodesta sitten aloitammekin pentukurssin, siitä lähempänä lisää!

Nyt pidemmittä puheitta sanon heipat ja toivotan hyvät joulut, jos en kerkee bloggailla enää ennen joulua.


Vielä loppuun parit kuvat meidän joulupaketeista :

minun paketti(en ymmärrä miks tuo kuva on tuon värinen..)

Sohvin paketit.. ei oo vaikea arvata, mistä sohvi tykkää.. no prinsessoista !

Minua voi myös seurata instagrammissa @inkatii !

Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa !

"Look at this photograph, every time I do it makes me laugh.."

Meillä löytää nykyisin hampaita vähän sieltä täältä..

..ja vertakin on vähän siellä täällä. Max leikki pallolla ja hammas lähti..

Kaverin mukaan tämmöinen korvien nousu ym. saattaa liittyä hampaidan lähtöön.. (anteeksi kamala suttu kuva!)

Ihana, ihana Suomen luonto! <3 kyllä mieli ja sielu lepää

Touhuiltiin myös meidän pihalla..

..haisteltiin ja kaiveltiin..

.. ja syötiin lunta.

Sohvi laski mäkeä ja minä ihannoin auringonlaskua. "Äiti, ihanat maisemat!" totesi Sohvi.

Tehtiin myös joulutorttuja, jotka ei aivan onnistuneet..

..tässä se kaikista epäonnistunein... :D

Max on aivan ihana pusupoika..

.. mutta sen henki haisee ihan kauheelle hampaiden takia, verellä ja kaikelle hyiyäk.

Minulla oli omaa-aikaa-päivä ja kävin kampaajalla..

linssilude

Max on aivan äärettömän söpö pikku paholainen, kamala lahkeissa ja hihoissa roikkumis vaihe on menossa.. Eikä mikään tunnu menevän taulapäälle jakeluun.. toivotaan että se rauhoittuu hampaiden vaihtumisen jälkeen !

Sneak peek minun selkään. Kuva ei ole vielä lähellekään valmis, värit puuttuu 2/3 linnusta, eli linnun pyrstö yltää minun pyrstöön asti. Ja tuo "H-kirjain"-kammotus (a.k.a kalojen horoskooppimerkki) menee peittoon. Rakastanrakastanrakastan minun kukkoa <3

"Suomi on tänään sun.."

Hyvää itsenäisyyspäivää !

Meillä ei ole mitään itsenäisyyspäivän perinteitä, kuten kynttilöiden polttoa tai linnanjuhlien katsontaa. Yleensä ollaan käyty ukkini luona, koska hänellä on syntymäpäivä tänään, mutta tänään ei lähdetty hänen luokseen vaan vietettiin koko perheen voimin päivää pihalla ja kotona touhuillen sekä appilassa kahvitellen. 

Lumileikkijät <3

Pulkkailtiin ja laskettiin(Sohvi laski) pyllymäkeä pihan lumikinoksesta ja Max tietysti hyppi ja pomppi mukana kuin aropupu. Luulinkin jo, että siellä pihalla on pupu juossut, mutta ne olikin Maxin jäljet.. ostettiinkohan sittenkin jänis? :D

pupunjälkiä? ei kun Maxin pomppujälkiä..

Max on ollut nyt joka päivä yksin kotona, ja itkee kuulema tauotta sen aikaa. Voi naapuri parkoja, kun keskiviikkona Max oli kiljunut täällä 8h putkeen.. ja minulla kun oli semmoinen käsitys, että koirat nukkuu kun isäntäväki on poissa?? :D Oletus osoittautui vääräksi... Kyllä se vielä oppii nauttimaan ajasta, kun saa rauhassa olla ja nukkua. 
Meidän kotiin tulo on Maxin mielestä ilmeisestikin maailman paras asia, voi sitä pusujen määrää kun päästää pojan huoneesta ulos <3 Max melkein kiipeää syliin ja pussailee ja iloitsee häntä heiluen ja ihan vinkuukin riemusta!

Max on selväsitkin "minun" koira, tulee minun perässä vessaan ja parvekkeelle ja ihan minne vaan menenkin. Viereen yrittää kovasti yöllä tulla mutta joutuu tyytymään sängyn vierellä nukkumiseen. Sohvalla kyllä sitten köllötelläänkin kainalokkain.

Paikka-käskyä ollaan opeteltu vaihtelevin tuloksin. Yleensä Maxilla on niin kovasti virtaa, ettei keskittyminen riitä, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa koira pysymään paikallaan. 

Hihassa/lahkeessa roikkumista kitketään kovasti pois, sekä käsien pureksintaa. Aika hermoja vaativaa touhua, kieltäminen vain yllyttää koiraa. Ilmeisesti se on Maxille leikkiä, minä en siitä leikistä vaan välitä yhtään. Ehkä se on myös kokeilua, kukas se pomo nyt täällä onkaan, tai josko sitä pääsis pomoksi pomon paikalle. No mutta turha luulo niillä pienillä(söpöillä) herneaivoilla. ;) 
Siis jo Iitan(vanhempien koira) kanssa huomasin sen, että parsoneilla on aivojen tilalla herne joka siellä pääkopassa villisti pomppii.. tai sitten meille on vaan sattunut nämä yksilöt? :D

terkkui ruudun takaa !

Huomenna meillä on treffit työkaverin Alma-koira kanssa. Alma on pieni ja ihana ja temperamenttinen tyttönen. Katsotaan miten menee.. Ensin on suunnitelmissa leikkiä vähän meidän pihalla, ja jos koirat tulee hyvin toimeen niin sitten varmaan leikitään vähän sisälläkin. Tavoite on tehdä Almasta ja Maxista kaverikoiria, jotta voidaan käydä yhdessä lenkkeilemässä ym.

Sunnuntaina olisikin sitten treffit kolmen pojan kanssa, kaverin kahden brasilianterrieri uroksen ja amerikanvesispanielin kanssa. Toivotaan että pojat kaverustuu myös ja tulee hyvin toimeen, että voidaan heidänkin kanssa leikkiä ja lenkkeillä!

Vielä loppuun kuva piparkakkukuusesta, jonka sohvi oli tehnyt mummin luona erikokoisista tähtipipareista. Minun mielestä aivan ihana <3

Päivätouhuja

Ensimmäinen yö Maxin kanssa meni aivan loistavasti, poika nukkui omassa pedissään, mutta aamulla kun mies lähti töihin, otin Maxin viereeni(hän ei halua koiraa sänkyyn, ei siis parane kertoa miehelle.. :D).

Löydä kuvasta koira

Aamupäivällä lenkkeiltiin lähimetsässä. Tunnin verran siellä samoiltiin, vaikkei pitkälle päästykään, koska meno Sohvin kanssa on vähän hidasta kivikkoisessa, kantoisessa ja lumisessa metsässä.

Uskaltauduin päästämään Maxin irti, ja tottelevaisesti poika tuli kutsusta luokse. Vähän katseli välillä kauempaa, kehtaiskohan sitä tulla, mutta sitten tultiin juosten niin että lumi vaan lensi. 

Tämäkö on nyt sitten sitä pöydällä-seisomis-harjoitusta?

Koko kolmikko oltiinkin ihan väsyneitä lenkin jälkeen, penskat kun nukkui päikkäreitä(Max minun kainalossa sohvalla), minä sain omaa aikaa ja vähän katsottua digiboxin tallennettuja ohjelmia vähemmäksi(on niitä siellä jäljellä vieläkin n. 600 tallennetta..)

päiväunilla

Illalla sitten lähdettiin Maxin kanssa hiukan pidemmälle lenkille, käytiin minun työpaikalla moikkaamassa työkaveria josta sitten käveltiin Mustiin ja Mirriin n. 3-4km päähän. Sieltäpä sitten lähti matkaan uusi flexi ja sopivan kokoiset valjaat, heijastimet , sekä parit pallot heiteltäväksi. Oli siellä myös ihana 6kk vanha shelttipoika leikkikaverina. Shelttipoika ei vaan ollut ihan yhtä innokas välillä leikkimään kuin Max, vähän ujompi kaveri. Max olisi kyllä pistänyt ranttaliksi, mutta vähän täytyi toppuutella. Hauska oli katsella kun Max meni näytepöydän alle ja katsoi tätä shelttiä semmoisella "tää on mun maja, mutta saat sinäkin tulla"-ilmeellä.

Välillä oli tylsää vaan kävellä, niin piti keksiä vähän aktiviteettiä..

..kotonakin oli vähän tylsää kun ihmiset vaan söi, niin piti sitten sielläkin keksiä jotain tekemistä!..

Nyt koiruus makaa sohvalla ihan reporankana, äsken kun pissalle lähdettiin, niin teki stopin portaisiin ja katsoi minua luultavasti miettien, että "hullu akka, taasko pitäis lähtee pihalle..". Hyvin on siis poika kotiutunut ! :)

Jotain tuolla sohvan välissä on ihan varmasti, pitää vähän kaivaa..

Max siis vietti ensimmäiset luovutuksen jälkeiset kuukautensa perheessä, joka joutui luopumaan hänestä allergian vuoksi.
Tahtoisinkin kiittää koko perhettä siitä, kuinka hyvän koiran he ovat kasvattaneet alkuun, ja kuinka hyvän koiran me olemme saaneet, erityiskiitos heidän tyttärelleen Fannylle, jonka koira Max on käsittääkseni ollut! Lupaan, että teen kaikkeni, jotta Maxilla on hyvä olla täällä :) Terkut siis minulta, ja Maxilta hännän heilutuksia sekä märkiä pusuja Fannylle sekä koko perheelle !<3

..mutta koska sitä sieltä ei saa kaivamalla, niin pakko työntää koko pää sinne !

"..cause I'm going to make this place your home.."

1. joulukuuta. Mitäs sieltä ensimäisestä luukusta paljastuikaan? No MAX.

Ajeltiin vähän puolenpäivän jälestä muutaman kymmenen kilometrin päähän hakemaan poika kotiin. Aivan ihana pakkaus saatiinkin. Celoco Fergus, eli Max on osoittanut tämän päivän perusteella olevansa utelias(pihalla ei koiran päästä näkynyt kuin korvan taukset, jotain jännää oli lumipenkassa..), kiltti, ihana. Luonnetta löytyy, vähän on testaillut pitkin päivää, kukas täällä oikein määrääkään. Hammasta antaa ja ärisee kun otetaan kiellettyjä tavaroita tms. pois suusta, mutta se kuuluu ikään ja asiaan. Kyllähän sitä vähän pitää testailla ! Eikun vaan siis tiukkaa kuria ja hellää huolenpitoa, ja Maxista tulee aivan huippu kaveri.

Sohvi ja Max tulee hyvin toimeen, tosin Sohvia ärsyttää kun Max haluaa leikkiä omilla leluillaan yksin, Sohvi ei ihan vielä pysy leikeissä perässä. Ei oo voimaa pidellä kiinni vetonarusta ja leikit ei menekään neidin mielen mukaan. Mutta tämä on ensimmäinen päivä, ei voi olettaa että kaikki sujuisi kuin Strömsössä. Kaikille meistä tämä on uutta ja ihmeellistä. 

Max on jo melkein sisäsiisti, yhdet pissat teki matolle heti kun tultiin kotiin, muuten kaikki on tullut pihalle. Sielläpä ollaankin kyllä käyty vähän väliä, pikapisseillä ja sitten lähiympäristöä tutkimassa hiukan pidemmällä. Remmissä kulku menee tosi hienosti, opeteltiin vähän muiden koirien ja ihmisten ohittamista sekä vieressä kävelyä, vaikkeivät nyt ihan ensimmäisiä koulutusprojektissa olekaan. 

Illalla Max onkin ollut ihan väsynyt, kaikkea uutta on mahtunut niin paljon tähän päivään. Käveli omasta pedistään eteisen lattialle ja lysähti siihen. Otti kaksi askelta ja lysähti uudelleen.. :) 
Olen kyllä itsekin jo ihan poikki, kolmen aikaan jo ajattelin että on ilta ja pääsee kohta nukkumaan, mutta kelloa katsoessani huomasin erehtyneeni.. :D 
Verottaa siis näköjään vähän isompaakin tämä uusi ja ihmeellinen.
Nyt se murunen nukkuukin tuolla omassa pesässään, kantoboksista otettiin katto irti ja sinne Maxin petityyny(tai mikä lie on) pohjalle ja viltti päälle. 

Huomenna täytyisi mennä vaihtamaan valjaat isompiin. Säädettävät valjaat ostettiin, mutta ihan maksimiin joutuu säätämään, että saa rinnan kohdalta kiinni, joten turhapa semmoisia kasvavalla koiralla on olla. Heijastin liivi pitäisi kanssa ostaa, vaikka remmissä(ja valjaissa) on heijastin tikkaukset, ei ne niin hyvin näy kun kunnon heijastimet.

Sohvin kanssa askarreltiin tänään vähän joulukortteja. Ollaan otettu päivän tavoitteeksi leikata pari korttipohjaa, Sohvi ei jaksa leikata kaikkia 26:tta osaa yhtenä päivänä, ei keskittyminen riitä.

Sohvi oli tehnyt päiväkodissa tämmöisen tontun, josta sitten saatiin idea joulukortteihin.

Ehkä saadaan tänä vuonna kortit postiin, saa nähdä. Viime vuonna se taisi jäädä ajatuksen tasolle..

Ensimmäinen pieni

Hei !

Blogin pitäminen on houkuttanut minua jo kauan aikaa, joskus semmoista olenkin vähän aikaa kirjoittanut, mutta se sitten jäi. Ajatusten purku näppäimistön kautta koko maailmalle on tuntunut samaan aikaan pelottavalle, mutta myös kiehtovalle.

Olen siis Inka, reilu parikymppinen Savon sydämestä. Sydäntäni lähellä on ollut ihan pienestä tyttösestä asti eläimet, koirat etenkin. Ensimmäinen meille tuli kun oli 3- tai 4-vuotias, siitä lähtien niitä sitten onkin kotonani ollut, neljää eri rotua yhteensä. Siihen asti kunnes muutin pois kotoa. Vanhemmilleni jäi ihana Parsonrussellinterrieri Iita, joka rodultaan vei sydämeni täysin. Vilkas, villi, ADHD. Ihana, rakastettava, "Narsu"(rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin kuin tavataan sanoa).

Minun omaan pieneen perheeseeni kuuluu avomies sekä tytär Sohvi, 3,5v. Mutta koko ajan sydämessäni on ollut parsonin kokoinen aukko, joka täyttyy kun avaan ensimmäisen luukun joulukalenterista sunnuntaina. Elämäämme saapuu rikastuttamaan ja rakastuttamaan 4,5kk:n ikäinen Max-herra. Vauhtia ja villejä tilanteita tuskin tulee puuttumaan.

Tulevaisuuden suunnitelmia Maxin suhteen on sen verran, että kunhan perustottelevaisuus on hanskassa, sekä herralla ikää hiukan enemmän, niin agility kiinnostaisi minua kovasti.
Näyttelyt kiinnostavat myös jonkun verran, joissa Maxin kasvattaja tuleekin koiraa käyttämään. Ehkä minä roikun sitten siellä kehän laidalla, ainakin silloin tällöin.

Blogissa tulen kertomaan varmastikin niin koira- kuin lapsijuttuja, mutta niiden sekaan mahtuu myös höpinöitä elämisestä, olemisesta ja lukemisesta. Ehkä saatan vilauttaa joskus jotain maallista, kuten päivänasuja tai uusia kenkiäni. Sekalaista soppaa siis tiedossa ! :)

Loppuun vielä kuva(joskin hyvin pimeä kännykällä näppäisty) minun ja Maxin ensi kohtaamisesta. On se vaan ihana poika. <3