Blogin pitäminen on houkuttanut minua jo kauan aikaa, joskus semmoista olenkin vähän aikaa kirjoittanut, mutta se sitten jäi. Ajatusten purku näppäimistön kautta koko maailmalle on tuntunut samaan aikaan pelottavalle, mutta myös kiehtovalle.
Olen siis Inka, reilu parikymppinen Savon sydämestä. Sydäntäni lähellä on ollut ihan pienestä tyttösestä asti eläimet, koirat etenkin. Ensimmäinen meille tuli kun oli 3- tai 4-vuotias, siitä lähtien niitä sitten onkin kotonani ollut, neljää eri rotua yhteensä. Siihen asti kunnes muutin pois kotoa. Vanhemmilleni jäi ihana Parsonrussellinterrieri Iita, joka rodultaan vei sydämeni täysin. Vilkas, villi, ADHD. Ihana, rakastettava, "Narsu"(rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin kuin tavataan sanoa).
Minun omaan pieneen perheeseeni kuuluu avomies sekä tytär Sohvi, 3,5v. Mutta koko ajan sydämessäni on ollut parsonin kokoinen aukko, joka täyttyy kun avaan ensimmäisen luukun joulukalenterista sunnuntaina. Elämäämme saapuu rikastuttamaan ja rakastuttamaan 4,5kk:n ikäinen Max-herra. Vauhtia ja villejä tilanteita tuskin tulee puuttumaan.
Tulevaisuuden suunnitelmia Maxin suhteen on sen verran, että kunhan perustottelevaisuus on hanskassa, sekä herralla ikää hiukan enemmän, niin agility kiinnostaisi minua kovasti.
Näyttelyt kiinnostavat myös jonkun verran, joissa Maxin kasvattaja tuleekin koiraa käyttämään. Ehkä minä roikun sitten siellä kehän laidalla, ainakin silloin tällöin.
Blogissa tulen kertomaan varmastikin niin koira- kuin lapsijuttuja, mutta niiden sekaan mahtuu myös höpinöitä elämisestä, olemisesta ja lukemisesta. Ehkä saatan vilauttaa joskus jotain maallista, kuten päivänasuja tai uusia kenkiäni. Sekalaista soppaa siis tiedossa ! :)
Loppuun vielä kuva(joskin hyvin pimeä kännykällä näppäisty) minun ja Maxin ensi kohtaamisesta. On se vaan ihana poika. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti